Osallistuin yleisössä Koko-teatterin järjestämään kuntavaaliehdokkaiden kulttuuripaneeliin 25.3.2025.
https://www.facebook.com/share/v/155M2GLkhU
Itse pidän valtavasti paneeleista joko niin,että olen yksi panelisteista tai yleisössä, jossa saa esittää kysymyksiä ja kommenttipuheenvuoroja.
Olen Keskustan kuntavaaliehdokas Helsingissä ja numerolla 747. Jos haluat rohkean, elämää kokeneen moniosaajan ,joka ongelmien esiin nostamisen ohella ,antaa myös ratkaisuja ,kannattaa äänestää minua.
25.3. käydyssä kulttuuripaneelissa osattiin kyllä ongelmia ottaa esille ,mutta se vaikein .. ne ratkaisut taisi jäädä panelisteilla noin 2%.
Taidekentällä on paljon henkistä väkivaltaa, johon syyllistyy niin mies -ja naisohjaajat , näyttelijät niin miehissä kuin naisissa. Työpaikkakiusaaminen on koko työyhteisön yhteinen asia lain perusteella. Sitä se harvoin käytännössä on.
Muistsn yhden konkreettisen ehdotusratkaisun taidekentän työpaikkakiusaamiselle ,joka tuli vihreiden Outi Alanko-Kahiluodolta. Kiusaamistapausten ilmetessä ,sanktio tuille / tukien takaisinmaksu ,jos muistan kaimani yhden ratkaisun oikein. Kannatan!
Kiusaamisen nollatoleranssista on puhuttu kauan ja edistystä ei ole tapahtunut. Taiteilijoita kiusataan jopa itsemurhan partaalle. Taidekenttä tarvitsee myötätuntoa, empatiaa ,tervettä vuorovaikutusta ja missään tapauksessa pelolla johtaminen ei kuulu tähän jälkiturkkalaiseen henkiseen väkivaltaan. Kiitos Keskustan Johannes Lahtelalle puheenvuorostasi.
Oma ratkaisuni on lähes identtinen Johannes Lahtelan kanssa. Kiusaamisiin tarvitsee puuttua ja se tapahtuisi yhdessä työyhteisön kanssa eikä kenenkään tarvitsisi olla peloissaan ”potkujen” tai vielä graavimman kiusaamisen suhteen. ” Vaarallisinta ei ole pahojen ihmisten pahuus , vaan hyvien ihmisten hiljaisuus”. (Martin Luther King)). Ulkopuolinen taho myös ratkaisemaan työyhteisön kanssa kiusaamisia,sillä kun olin pelastuslautakunnassa 2017- 2021 , otettiin ulkopuolinen taho tekemään hyvinvointikyselyä ,niin jopa alkoi löytyä oikeaa dataa. Enää ”ei meillä ole kiusaamista ” saikin ulkopuolisen tahon kautta hyvinkin vakavaa dataa työyhteisöstä ,jossa työpaikkakiusaamista olikin todellisuudessa paljon. Henkinen väkivalta on erittäin traumatisoiva ja invalidisoiva ilmiö. Nyt itsekeskeinen minä minä ja minun työllistyminen nurkkaan ja tilalle hyvää tahtoa,rohkeutta puolustaa kiusattuja ja saada terveitä työyhteisöjä myös taidekentälle.
Toinen kysymykseni koski hyvä veli – sisko verkostoja ja nepotismia. Suomessa on Hufvudstadsbladetin artikkelin kirjoittamana kuusi perheteatteria,joka on täyttä totta. Mene vaikka katsomaan pääkaupunkiseudun suurien ja hieman pienempien teattereiden henkilöstön kokoonpanoja. Teatterinjohtajien lapset ja lapsenlapset ,kas kummaa ovat työllistyneet hyvinkin kattavasti.
RATKAISU: sukulaiskiintiöt käyttöön, esteellisyys ,aivan kuten politiikassa mukaan (teatterinjohtajan sukulaiset ei mahdu samaan teatteriin ), anonyymi työnhaku (onnistuu kyllä ) .
Koko-teatterin paneeli streemattiin ,jota en vielä löytänyt netistä,mutta löydät sen myöhemmin sivuiltani.
Lopuksi haluan todeta ,että Suomi on täynnä lahjakkaita näyttelijöitä ,joista suuri yleisö ei tiedä mitään juuri edm. Ilmiön takia. Kansalaiset ovat kyllästyneet samoihin näyttelijöihin vuosikymmenestä toiseen. Eivät he ole erityislahjakkaita. He vain kuuluvat verkostoihin ja samat taiteilijat jakavat toisilleen apurahoja.
Piiri pieni pyörii….